Tänään haettiin koiruus Tampereelta kotiin<3
Kasvattajan, emon ja sisarusten jättäminen meni oikein mallikkaasti ja hiljaisissa merkeissä, mutta autossa se todellinen riehuminen sitten alkoikin..

Indy vikisi ja huusi ja vääntelehti. Sylissä se ei todellakaan halunnut olla, mutta heti jos sylistä laski alas, alkoi kahta kauheampi huuto. Puolimatkasta sankarimme oli väsyttänyt itsensä loppuun ja alistui kohtaloonsa nuokkuen sylissä.

Kotona Indy nuuhki kaikki nurkat ja totesi kengät uusiksi kavereikseen.

Indy ei itke perään, jos ollaan toisessa huoneessa ja äsken se nukkui päikkäreitä yksin makuuhuoneessa. Ruoka ei ole vielä kelvannut, mutta energiaa on silti riittänyt palloleikkeihin ja muuhun riehumiseen. Ulkonakäynti-yritys oli Indystä ihan karmeaa ja se oli selvästi peloissaan ja hämmentynyt. Mutta kun tultiin sisään se meni iloisesti takaisin ulko-oven viereen istumaan.

Ihana pallero!